Elonpolulla

Matka takaisin itseen

Joskus elämä kuljettaa meidät niin kauas itsestämme, ettemme enää oikein tiedä, mitä oikeasti tarvitsemme, mitä tunnemme tai mihin olemme menossa.

Olen itse ajatellut paljon sitä, kuinka helposti ihminen alkaa elää elämää, jota häneltä odotetaan. Teemme sitä, mikä kuuluu tehdä. Huolehdimme muista, täytämme velvollisuuksia ja jatkamme eteenpäin, vaikka sisällä jokin pieni ääni yrittäisi pysäyttää.

Jossain vaiheessa voi kuitenkin tulla hetki, jolloin on pakko kysyä itseltään:

Minulle matka takaisin itseen tarkoittaa ennen kaikkea pysähtymistä. Sitä, että uskaltaa kuunnella itseään ja antaa itselleen luvan olla juuri siinä kohdassa elämää, missä tällä hetkellä on.

Luonnon kutsu hiljaisuuteen

Luonto on aina muistuttanut minua siitä, ettei kaiken tarvitse tapahtua nopeasti. Metsässä ei ole kiire. Puu ei yritä olla toinen puu, eikä kevät yritä tulla kesäksi ennen aikaansa.

Kun olen luonnossa, huomaan usein itsekin rauhoittuvani. Ajatukset eivät ehkä katoa, mutta niiden keskelle tulee tilaa. Ja joskus juuri siinä tilassa kuulee ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, mitä sisällä oikeasti tapahtuu.

Hengitys tiennäyttäjänä

Hengitys kulkee kanssamme joka hetki, mutta kuinka usein todella pysähdymme sen äärelle?

Kun suljen silmäni ja keskityn hengitykseen, huomaan miten paljon kannan kehossani. Kiirettä, jännitystä, ajatuksia, tunteita ja joskus myös asioita, joita en ole vielä valmis päästämään irti.

Yksi tietoinen hengitys voi tuntua pieneltä asialta. Silti se voi olla ensimmäinen askel takaisin tähän hetkeen. Takaisin omaan kehoon. Takaisin itseeni.

Oman polun löytäminen

Uskon, ettei oma polku yleensä löydy kerralla. Se rakentuu pienistä hetkistä, valinnoista ja oivalluksista. Joskus myös eksymisestä.

Olen oppinut ajattelemaan, ettei eksyminen välttämättä tarkoita, että olemme väärässä paikassa. Joskus meidän täytyy kulkea hetki sivupolulla nähdäksemme, mikä todella tuntuu omalta.

Oman polun kuunteleminen vaatii myös rohkeutta. Rohkeutta sanoa joskus ei. Rohkeutta levätä. Rohkeutta muuttaa suuntaa. Ja ennen kaikkea rohkeutta kuunnella sitä hiljaista tunnetta, joka kertoo, mikä tuntuu oikealta.

Pienet askeleet riittävät

Kaikkea ei tarvitse ratkaista tänään. Sinun ei tarvitse tietää, miltä koko matka näyttää. Riittää, että otat yhden pienen askeleen.

Ehkä se on hetki luonnossa. Ehkä muutama rauhallinen hengitys. Ehkä lepo. Ehkä päätös kuunnella tänään hieman tarkemmin sitä, mitä oma kehosi ja mielesi yrittävät kertoa.

Pienet asiat voivat ajan kanssa muuttua suuriksi muutoksiksi. Sillä matka takaisin itseen ei ole suoritus. Se ei ole kilpailu eikä täydellisyyden tavoittelua.

Jokainen askel kohti itseäsi on askel kohti tasapainoisempaa ja merkityksellisempää elämää.

Polku ei ole aina suora. Se voi olla mutkainen, välillä raskas ja välillä täynnä iloa. Mutta se on sinun.

Ja ehkä juuri siitä Elonpolulla on lopulta kyse: matkasta takaisin siihen, kuka todella olet.