Elonpolulla

Miksi Elonpolulla syntyi

Elonpolulla syntyi ajatuksesta, että jokaisella meistä on oma polkumme. Joskus se on selkeä, joskus eksymme ja joskus tarvitsemme vain hetken pysähtyä kuuntelemaan, mihin suuntaan haluamme seuraavaksi kulkea.

Elonpolulla ei syntynyt valmiista suunnitelmasta. Se alkoi vähitellen matkan varrella – omista kokemuksista, kohtaamisista, kysymyksistä ja halusta ymmärtää elämää hieman paremmin.

Elämä tuo meille kaikille eteen erilaisia vaiheita. Joskus kaikki kulkee hyvin, joskus suunta katoaa ja joskus eteen tulee tilanne, johon emme ole osanneet valmistautua.

Silloin voi olla tarpeen pysähtyä. Joskus tarvitsemme omaa rauhaa ja joskus toisen ihmisen, joka pysähtyy hetkeksi rinnalle.

Luonto opettaa ilman sanoja

Luonto on ollut yksi tärkeistä asioista omalla matkallani. Siinä on jotain hyvin yksinkertaista ja samalla syvällistä. Luonnossa kaikki saa kulkea omassa tahdissaan.

Puu ei kiirehdi kasvamaan. Kevät tulee ajallaan ja syksy muistuttaa siitä, että myös irti päästäminen kuuluu elämään.

Kun pysähdyn luonnossa, huomaan usein myös itsessäni asioita, joille arjen kiireessä ei ole ollut tilaa.

Ehkä juuri siksi luonto voi muistuttaa meitä siitä, ettei meidänkään tarvitse koko ajan suorittaa, saavuttaa tai tietää seuraavaa askelta.

Kuunteleminen muutti paljon

Olen huomannut, että joskus suurin muutos alkaa yksinkertaisesti siitä, että pysähtyy kuuntelemaan.

Se voi tarkoittaa oman kehon, hengityksen tai ajatusten kuuntelemista. Toisinaan taas tarvitsemme ihmisen, jolle voimme sanoa ääneen sen, mitä olemme kantaneet mielessämme.

Kaikkiin tilanteisiin ei ole valmista vastausta. Joskus jo se, että joku kuuntelee ilman kiirettä, voi auttaa näkemään tilanteen hieman selvemmin.

Oma polku – mutta ei aina yksin

Yksi Elonpolun tärkeimmistä ajatuksista on se, että jokaisella ihmisellä on oma polkunsa kuljettavana. Kukaan toinen ei voi kulkea sitä kokonaan puolestamme.

Silti kaikkea ei tarvitse kulkea yksin. Elämässä voi tulla hetkiä, jolloin tarvitsemme keskustelua, käytännön apua, uuden näkökulman tai yksinkertaisesti toisen ihmisen hetkeksi rinnalle.

Joskus taas tarvitsemme omaa tilaa ja työkaluja, joiden avulla voimme pysähtyä oman tilanteemme äärelle. Hengitys, kirjoittaminen, luonto ja erilaiset näkökulmat voivat olla pieniä tapoja palata takaisin tähän hetkeen.

Ajatus ei ole antaa valmiita vastauksia siihen, miten jonkun pitäisi elää. Tärkeämpää on antaa tilaa sille, että jokainen voi löytää oman tapansa kulkea eteenpäin.

Kohtaamisesta syntynyt ajatus

Vuosien aikana olen kohdannut ihmisiä hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Niissä kohtaamisissa olen huomannut, kuinka erilaisia asioita ihminen voi kantaa mukanaan.

Joskus huoli liittyy yksinäisyyteen. Joskus arjen jaksamiseen, ihmissuhteisiin, viranomaisasioihin tai siihen, ettei oikein tiedä, miten tilanteessa pitäisi edetä.

Näissä hetkissä olen huomannut, että aina ei tarvita suurta ratkaisua. Joskus tärkeintä on se, että joku pysähtyy, kuuntelee ja auttaa ottamaan seuraavan askeleen.

Siitä ajatuksesta on vähitellen kasvanut myös Elonpolulla.

Kun läheiset asuvat kaukana

Vuosien aikana olen huomannut myös sen, kuinka paljon ihmisten elämä ja perheiden rakenteet ovat muuttuneet. Läheiset eivät enää välttämättä asu samalla paikkakunnalla tai edes lähellä toisiaan. Lapset, vanhemmat, sisarukset ja muut läheiset voivat asua satojen kilometrien päässä toisistaan.

Tämä on ollut tuttua myös omassa elämässämme.

Kun läheinen asuu kaukana, mukana voi kulkea huoli. Miten hän pärjää? Onko hänellä ihmisiä ympärillään? Kuka voisi lähteä hänen kanssaan hoitamaan jotakin asiaa tai vain viettää hetken hänen kanssaan silloin, kun itse ei pääse paikalle?

Kaikilla ei myöskään ole omalla paikkakunnallaan sukulaisia, ystäviä tai muita tuttuja, joilta voisi pyytää apua. Puhelimella voi pitää yhteyttä, mutta kaikkea ei voi hoitaa etäältä.

Tästä syntyi yksi tärkeä osa Elonpolun ajatusta. Kaveripalvelu voi olla apuna myös silloin, kun omainen haluaa järjestää kaukana asuvalle läheiselleen turvallista seuraa, läsnäoloa tai käytännön apua.

Kyse ei ole läheisten korvaamisesta. Päinvastoin. Ajatus on olla apuna silloin, kun läheinen itse haluaisi olla paikalla, mutta välimatka tai elämäntilanne tekee sen mahdottomaksi.

Joskus rinnalla kulkeminen voi auttaa kahta ihmistä yhtä aikaa: sitä, joka tarvitsee seuraa tai apua, ja sitä kaukana olevaa läheistä, joka tietää, ettei hänen tarvitse kantaa kaikkea huolta yksin.

Tämä on vasta alku

Elonpolulla on vasta matkansa alussa. Enkä oikeastaan halua sen olevan koskaan täysin valmis.

Haluan sen kasvavan matkan mukana. Tänne voi syntyä uusia kirjoituksia, harjoituksia, e-kirjoja, palveluita ja muita oman polun tueksi tarkoitettuja asioita.

Ehkä joku löytää täältä ajatuksen, joka pysäyttää. Ehkä toinen muistaa hengittää hetken rauhassa. Ja ehkä joku huomaa, ettei hänen tarvitse selvittää kaikkea yksin.

Jokaisen polku on erilainen. Mutta joskus yksi kohtaaminen, ajatus tai pieni askel voi muuttaa sen, mihin suuntaan matka seuraavaksi jatkuu.